Botswanan yliopisto tähtää tutkimusintensiivikseksi korkeakouluksi vuoteen 2020 mennessä. Tuolloin opiskelijoiden määrän pitäisi olla nykyiseen nähden kaksinkertainen, joten vastaavasti jotakin pitää kehittää tutkimusmahdollisuuksien puolella - muutoin aika menee enenevässä määrin opetukseen.
Haasteeseen pyritään vastaamaan yliopiston laajamittaisella rakenteellisella uudistuksella. Kuulostaa tutulta... Siihen ajaa paitsi tutkintomäärien (ts. opiskelijoiden määrän) kasvutavoite myös yliopiston ulkoisen toimintaympäristön muutos ja sisäiset ongelmat. Viime mainitut viittaavat tehottomuuteen ja kannustimien (porkkanan ja/tai kepin) puutteeseen, edelliset puolestaan lisääntyvään kilpailuun ja yliopistolaitoksen rahoitusmallin muutoksen. Kuulostaa tutulta...
Rakenteellisen muutoksen keskiössä on 'schoolien' perustaminen. Niihin yhdistettäisiin nykyisiä laitoksia jotka poistuisivat termeinä ja osin korvautuisivat koulutusohjelmilla. Tiedekunnat kuitenkin jäisivät näiden superlaitosten eli schoolien yläpuolelle. Tiedekuntaan tulisi lisää apulaisdekaanien paikkoja ja yksi toimitusjohtajaa muistuttava Dekaani. Vastaavasti schooleille luotaisiin johtajien ja koulutusohjelmille koordinaattorien pestit. Viime mainitut olisivat kuin laitosjohtajia ja vastuussa ohjelmien laadusta ja toteutuksesta, mutta ilman mitään valtaa, resursseja tai mahdollisuuksia vaikuttaa rekrytointiin. Schoolien johtajien rooli on puolestaan jäänyt vielä hämäräksi, tiedekunnille puolestaan kasattaisiin nykyiseen nähden lisää valtaa.
Vallan jalkauttaminen keskushallinnosta tiedekuntiin on nähty myönteisesti, mutta muutoin rakenteellinen kehitäminen on saanut osakseen kritiikkiä. Kuulostaa tutulta... Osin siitä syystä yliopiston rehtoraatti on päättänyt jalkautua ja selittää muutosta ja sen syitä sekä kuulla henkilöstön mielipiteitä. Yliopiston ulkojäsenä sain kutsun professoriaatin kuulemiskokoukseen pääkirjaston auditorioon. Kuuleminen alkoi rehtorin puheella, jota seurasi tutkimuksesta vastaavan vararehtorin powerpoint -sulkeiset muutoksesta ja sen syistä. Sen päälle pyydettiin puheenvuoroja.
Paikalla oli 70-80 professoria ja puheenvuoroja pyydettiin ja annettiin liukuhihnalta. Yllätys ei ollut se, että valtaosin esitetyt mielipiteet sisälsivät kriittisiä huomioita muutokseen. Iso osa aika perusteltujakin kantoja. Sen sijaan rehtoraatin toiminta oli yllätys: he kirjasivat ikään kuin kilvan esitettyjä kantoja ylös. Vararehtori kykeni vain vaivoin peittämään pitkästymisensä kirjoittaessaan jo moneen kertaan samansisältöisiä kriittisiä arvioita puolustamastaan asiasta. Kun kello tuli 16:30 rehtori vihelsi pelin poikki ja antoi viimeisen puheenvuoron teologian professorille. Sitten meitä kiitettiin keskustelusta ja lähdimme pois.
Koirat haukkuvat, karavaani kulkee. Meitä on siis kuultu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti