keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Etikkatesti

Ajelin toissailtana nurmikkoa - lähdön hetki Suomeen lähestyy ja puutarhurille pitäisi saada hyvissä ajoin seuraava työllistäjä. Yksi potentiaalinen työntarjoaja oli tulossa tapaamaan puutarhaamme hoitavaa herraa seuraavana aamuna, mutta viikonlopun jäljiltä ruoho oli hieman pitkä ja ei siten olisi antanut parasta mahdollista kuvaa työntekijästä. Ja eihän se ole hänen vikansa ettemme anna tulla viikonloppuisin töihin... Työnnettävällä pelillä saikin mukavan hien pintaa ilta-auringossa.

Työnnön keskeytti aidan takaa huhuileva mies. Ajattelin että hän etsii työtä ja uskoi minulle sellaista olevan kun kerran itse 'joudun' leikkaamaan ruohoakin. Mutta ei, hän ei tarvinnut työtä vaan ihan silkkaa käteistä vaan. Hänellä oli siihen pitkä tarina, joka Valittujen Palojen versiona meni näin; hän oli juuri tänään oli tullut Zimbabwesta, pojan insuliini oli matkalla päässyt loppumaan, poika oli jouduttu viemään yksityiseen sairaalaan, zimboja ei muualla palvella, mutta heitä ei hoideta jollei ole näyttää rahaa millä maksaa, sitä ei ollut, poika odottaa sairaalan aulassa, olisiko rahaa?, saisin heti huomenna takaisin kun hän pääsee pyytämään työnantajaltaan kottia. Tuttu yhteinen naapurimme ei ollut antanut kuin 50 centtiä..., joten vielä puuttuisi 3,5 euroa... jne jne. Eli olisiko lainata? Tulisi pojan kanssa sitten tuomaan rahan takaisin heti huomenna.

Nykyisin tulee annettu aika harvoin - siis ei koskaan, sillä pyytäjiä piisaa ja jostain syystä pyynnöt eivät kohdistu tasaisesti. Esimerkiksi yliopistolla siivoojat tai vartijat eivät koskaan pyydä tältä mantereelta kotoisin olevilta kollegoiltani mitään - olen asiaa heiltä kysynyt ja he eivät tunne ilmiötä - minulta jostain syystä pyydetään aika usein. Tänään viimeksi taksirahaa. Ja yhtä usein sanon ettei ole antaa lounas- tai kombirahaa; syön lounasta ja kuljen kombilla itsekin.

Mutta nyt kirkkain sekä samalla huolestunein silmin kerrottu tarina herätti mielenkiinnon - kehtaisiko naapurin naapurin piharakennuksessa asuva siirtotyöläinen pyytää rahaa ilman takaisinmaksua. Varmaan, mutta oliko pitkä tarina vaan puppua ilman etiikkaa. Sitä on tässä vaiheessa vaikea sanoa, sillä toissailtana ruohonleikkuuni keskeyttänyttä herraa ei näkynyt poikansa kanssa portillamme eilen illalla, eikä heitä näkynyt tänäänkään.

Kitkerää 'etiikkaa'. Menetys ei ole iso mutta periaatteessa tylsä; toivottavasti seuraava pyytäjä ei ihan oikeasti tarvitse apua. Pientäkään.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Elämä on täynnä riskiottoa. Toisaalta tuokin osoittaa, että sinulla on arvomaailma kohallaan ja ajattelet hyvää ihmisistä, siis selkeesti terve järki. Naisethan puhuisivat tässä tapauksessa hyväsydämisyydestä, mutta sehän vain pumppaa verta - vai miten se oli... -t-

Prof kirjoitti...

Jep - tämä riskisijoitus kasvaa vielä korkoa ja korko voi kuulema nykymaailmassa olla negatiivinenkin. Mutta odotellaan kuun lopulle eli paikalliseen palkkapäivään - se ratkaissee sijoitukseni lopullisen suunnan. Ja onhan oppiminen sinällään arvokas asia, johon kannattaa aina sijoittaa, ehkä tässä taas oppi jotakin, uudelleen. Kertaus on opintojen äiti.