Tenttiajan paineita

Tenttiajan lähestymisen huomaa luentosalissa ja henkilökunnan kahvihuoneessa. Stressitason nousua ja kiirettä on ilmassa, samoin opiskelijoiden aktivoituminen ja jopa lievä panikoituminen on viimeisillä luennoilla nähtävissä. Botswanan yliopistolla on myös tapana laatia kokeita, testejä, ennen varsinaista tenttirumbaa. Niiden tarkoituksena on valmistaa sekä opiskelijat että luennoitsijat loppukiriin.

Tieto omasta tasosta usein lisää opiskelijalle tenttiajan paineita. Opiskelijat käyvätkin tiuhaan kyselemässä testin tuloksia ja syitä sen mahdolliseen alhaiseen arvosteluun. Vaikka harva on tyytyväinen saamaansa vastaukseen kukaan ei juurikaan kysele miksei 'tästä voisi saada enempää pisteitä'. Ehkä käynti luennoitsijan luona rauhoittaa olo hetkellisesti. Toisaalta opiskelijalla on myös oikeus uuteen testiin, joka on kuitenkin riskipeliä: meni se paremmin tai huonommin kuin varsinainen testi niin se korvaa aiemmin saadun arvosanan.

Luennoitsijat puolestaan miettivät miten ehtiä paikkaamaan mahdolliset puutealueet ennen lopputenttien alkua. Mutta viimeisen luentokerran jälkeen kaikki rauhoittuu – hetkeen ei ole mitään muuta tehtävissä kuin lukemista ja tenttikysymysten laatimista.

Sain pitkästä aikaa ilon valvoa tenttejä, sillä täällä jokainen luennoitsija valvoo oman ryhmänsä ja valvontaa avustaa aina yksi kollega. Tenttikäytännöt ovat tiukasti säädeltyjä puolin ja toisin, mutta kirjalliset ohjeet koskevat vain opiskelijoita. Opiskelijoille suunnattu ohje on reilun 10 sivun mittainen nivaska määrittäen lähes kaiken mahdollisen aina mukaan tuotavien tarvikkeiden sijoittamisesta, vaatetuksesta ja ylimääräisen vaatetuksen paikasta ja äkillisen sairauskohtauksen hoitamisesta. Kahden opiskelijani juuri tenttiä edeltävä mahakipu hoitui kuitenkin hetken puhumalla.

Tenttikysymysten saapuminen saliin on monimutkainen prosessi. Luennoitsija laatii kysymykset ja toimittaa ne laitosjohtajan määrittämälle kollegalle, jonka tehtävänä on puoltaa tai olla puoltamatta laaditut kysymykset. Kun alkuperäiset tai muunnellut kysymykset ovat saaneet puollon ne toimitetaan ainelaitoksen johtajalle, jonka tehtävänä on hyväksyä ne tai pyytää muutoksia niihin ennen sitä. Hyväksynnän jälkeen kysymykset suljetaan kuoreen ja toimitetaan ns. tenttivirastoon, joka myöhemmin kopioi niitä riittävän määrän ja tuo ne tenttisaliin muun tarvittavan materiaalin kanssa.

Joka vuosi järjestelmä kuulemma vuotaa ja kysymyksiä päätyy tavalla tahi toisella opiskelijoille. Tästä syystä keskitetystä tenttivirastosta pyrittiin tänä vuonna pääsemään eroon, mutta muutos kaatui siihen, ettei keskushallinto kyennyt toimittamaan ainelaitoksille toimintavarmoja kopiokoneita, mustetta ja paperia ajoissa. Niinpä kuoret kerättiin viime tipassa tenttivirastoon, joka ei puolestaan ehtinyt varautua asiaan riittävässä määrin, jotta olisi saanut kopioitua ajoissa kaikkiin tentteihin kysymykset.

Tämän vuoden kysymysten vuotamisesta ei ole vielä ollut puhetta, mutta viime vuonna oli tapaus, jossa luennoitsija myi omia kysymyksiään opiskelijoille! Hän jäi kiinni asiasta. Kiinnijäämisen lisäksi ainut kuulemani ’fakta’ on se, että hän sai paitsi potkut niin rikoksestaan myös vankeustuomion. Tuomion pituudesta sen sijaan liikkuu monia versioita, samoin rikoksesta saadun hyödyn määrästä. Kuolemantuomio se ei kuitenkaan ollut, vaikka sellainenkin maassa on vielä vallalla.

Tenttikysymysten laatimisen lisäksi niiden arvostelu on monipolvinen prosessi. Luennoitsija pitää tentit lukkojen takana, arvostelee vastaukset ja hakee puollon samalta kollegalta joka puolsi itse kysymyksetkin. Lopulta hänen tulee hyväksyttää arvostelunsa sekä laitosjohtajalla että laitosneuvostolla. Jos arvostelutasossa on huomautettavaa sitä voidaan vielä laitosneuvostossakin rukata, ja senkin jälkeen tiedekunnan ja yliopiston hallintoelimet voivat puuttua rakenteellisiin asioihin eli esimerkiksi arvostelutasojen laitos- tai oppiainekohtaiseen erilaisuuteen. Ei siis ihme, että tenttiaika saa aikaan paineita paitsi opiskelijoille myös henkilökunnalle.