Joulu: rikollisten juhla-aika

Gaborone tyhjeni joulunpyhiksi. Sitä edelsi mahdoton jouluruuhka. Sellainen johon kotoinen jouluviikko tai jonkun kaupan hullut päivät eivät muistini mukaan yllä; kaupat, parkkipaikat, risteykset, liikenneympyrät ja ohitustiet olivat täynnä ihmisiä ja autoja. Liikkeellä oli paitsi pääkaupungin oma väki myös lähialueen kylien jouluostosmatkaajat. Ja täkäläisissä kylissä riittää väkeä. Esimerkiksi läheisessä Ramotswan kylässä - joka todella näyttää kylältä pienine mutkaisine raitteineen, siellä täällä näkyvine olkikattoisine majoineen, aaseineen ja vuohineen – asuu noin 25 000 ihmistä.

Kaupat tai tietyt hyllyt tyhjenivät tavarasta – kirjaimellisesti. Erityisesti maissijauhot ja ruokaöljy näyttivät tekevän kauppansa, mutta myös vaatekaupoissa tangot olivat tyhjentyneet. Joulunajan kodinkonekauppakin näytti tekevän tilaa uusille malleille. Timanttien maailmankaupan viimeaikainen hiipuminen ei ainakaan vielä tänä jouluna näkynyt paikallisessa kulutuksessa.

Seuraavaksi täyttyivät kaupungin ulosmenotiet. Ensin tuntuivat lähtevän batswanat kotikyliinsä, sitä seurasi zimbabwelaisten - zimbojen kuten heitä täällä kutsutaan - vyöry kohti kotia autot ja peräkärryt täynnä elintarvikkeita ja kulutustavaraa, jota ei enää rahallakaan saa Afrikan entisestä ruoka-aitasta. Ensimmäiset ylikuorman uuvuttamat akselit tai renkaat pettivät jo Gaboronen lukuisissa liikenneympyröissä, mikä aiheutti liikenteen lisäruuhkautumista. Kiire kotiin jätti monen myös matkalle – tai saattoi ikuiselle matkalle. Botswanan joulunajan liikennetilastoja ei ole vielä uutisoitu, mutta Zimbabwessa yksin jouluajan menoliikenne tuotti yli 50 kuolonuhria. Paluumatka Etelä-Afrikkaan ja tänne Botswanaan on vielä tilastoimatta.

Nyt kaduilla ja kaupoissa on hiljaista. Naapurustommekin uinuu. Tien kahdeksasta talosta vain kolmessa on väki kotona. Loput ovat lähteneet viettämään joulua kotimaahansa tai kyliin. Tämän tietävät myös muut kuin me. Joulun alla umpikujatiellämme käveli ’uusia kasvoja’. Osa vierailevista kävijöistä oli jopa keksinyt peitetarinan; he soittivat porttien ovikelloja. Vastatessa soittoon he kertoivat myyvänsä jotakin (mattoja tms.) tai etsivänsä vuokrattavaa piharakennusta. Myytäviä mattoja ei näkynyt olevan mukana… Vastaamattomuus soittoon puolestaan viestii tyhjästä talosta.

Toisaalta tiellä kävi pariin otteeseen myös kolmen hengen poliisipartio kävelemässä, mutta toisin kuin puolen kilometrin päässä sijaitsevassa 'hökkelikylässä' partioivilla poliiseilla ja sotilailla näillä ei ollut rynnäkkökiväärejä olallaan. Kai se on lopulta huojentavaa, ettei niitä tarvita tässä naapurustossa.

Paikallisten mukaan murrot lisääntyvät joulunaikaan Botswanassa. Pikkurikoksista syytetään ensisijaisesti ’zimboja’, mutta murtoja tapahtuu vilkkaasti kylissäkin, joissa zimbabwelaisia siirtolaisia ei juuri ole. Työkaverini kotiin Mosopassa, noin 60 kilometrin päässä Gaboronesta, oli yritetty jouluaaton aattona väkisin. Etuoven kalterit olivat kestäneet sorkkaraudan väännön, mutta käynti taloon oli mahdollista enää vain takaovesta. Omalle kohdalle sattuessa vääntynyt lukko ja rikos kuin rikos tietysti koskee, mutta Botswanassa rikollisuus ja sen kasvu on vielä suhteellinen asia, jos vertaa lukuja eteläiseen naapuriin.

Etelä-Afrikassa liiketilojen murrot kasvoivat vuodessa 47 prosenttia, auto- ja rekkakidnappaukset (hijackings) 40 prosenttia ja kotimurrot ’vain’ 13 prosenttia (verrattuna budjettivuosiin 2006/07 ja 2007/08). Ei ihme että koulutettu väki lähtee Etelä-Afrikasta töihin Eurooppaan, Pohjois-Amerikkaan, Australiaan tai tänne Botswanaan.