Mielikuva afrikkalaisista on usein värittynyt laulavilla ja tanssivilla kyläläisillä, iloisilla kasvoilla ja perinteisellä musiikilla. Toki vaihtoehtoisesti kuvaa täydentävät laihat, likaiset ja kärpästen nuolemat ruokaa jonottavat hahmot pölyisillä pakolaisleireillä. Molemmat ovat varmaankin yhtä 'totta tai tarua', ja molempien perusteella joku voi kevyesti kirjoittaa kirjan otsikolla 'Tämä on Afrikka'. Parempi otsikko voisi kuitenkin olla 'Minun Afrikkani'.
Jotkut asiat puolestaan näyttäytyvät täällä 'minun Afrikassani' suhteellisen samanlaisina kuin kotimaassa. Hyvä esimerkki on bussi- eli kombikäyttäytyminen. Mielikuva iloisista luonnonlapsista laulamassa ja loputtomasti rupattelemassa ei voisi vähempää osua kohdalleen kombissa. Meno on riemukasta kuin Koskilinjojen numerossa 8 matkalla Mäntylästä Kiiminkiin: kukaan ei puhu, ihmiset katsovat harmain kasvoin eteensä tai ulos ikkunasta hartiat lytyssä kuin pahimman kaamoksen aikaan Suomessa.
Jos joku tai jotkut häiriköivät kovaäänisesti niin ne ovat ne takapenkin teinit tai St. Louis'n tai viisi liikaa nauttinut pipopäinen herra - pipo kirjamellisesti vinossa. Ja kuskikaan ei edes murahda asiakkaan maksaessa tai astuessa sisään tahi ulos.
Mutta on erojakin toki. Etenkin perjantai-iltapäivällä kombissa musiikin tasolle ei löydy vastinetta suomalaisesta joukkoliikenteestä. Silloin matkustajatkin ovat hieman rentoutuneempia, mutta liekö syy musiikissa vai perjantaissa...?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kerran todistettavsti koskilinjojen nro 8 bussissa olen kuullut iloista puheensorinaa (muistaakseni) Mutta sehän taisikin olla "yölinja". -t-
(uusiksi)
Tassa muistitietoni on hieman rajallinen, joten ei passaaa vaittaa toisin. Uskotaan ;). Minulle kun on yolinjan paluumatkalla kaynyt pari kertaa niin, etta kuljettaja on ystavallisesti saanut herattaa siina entisen S-marketin kohdalla tai paatepysakilla.
On voinut menna paitsi oma pysakki myos puheensorina ohi... Mutta Jaaliin asti, ja siis ennen torkahtelua, on ollut hiljaista - kai, muistaakseni... - eli ne iloisammat ihmiset tulevat kyytiin vasta Kiimingin puolelta!
Ja ystavallisten kuskienkin taytynee olla paikallisia, ainakin sen joka heratti ennen paatepysakkia. Kyselinkin silta toiselta kuskilta, etta minkahan takia minut tarvitsi sinne Kiiminki-Kollajan paliskunnan rajalle asti kyydittaa kun en edes ole poromies. Vetosi ystavallisesti nukkumiseeni ('let a sleeping dog sleep'). No eihan se ole mikhaan - hyva ettei pyytanyt hotellitaksaa, vaikka silta se Koskilinjojen yomaksu Kiiminkiin kylla tuntuu. Muistaakseni.
Lähetä kommentti