Yöntumma nainen kävelee tien laidassa. Hän seuraa pientareelle pysäköityjen rekkojen muodostamaa jonoa valkoisissa housuissa ja viileään iltaan nähden aivan liian avokaulaisessa paidassa. Lopulta hän huomaa tien toiselle puolelle pysäköidyn automme ja ottaa uuden suunnan. Olemme kahden kollegan kanssa tutustumassa yhteen syrjäseutujen sosiaaliseen ongelmaan, joka liitetään kasvaneeseen matkailuun. Kazungulassa prostituutio on kytköksissä matkailuun lähinnä välillisesti; lisääntynyt tavarankuljetus ja kausiluonteinen työskentely tuottavat tarpeita ja mahdollisuuksia ansaita prostituutiolla.
Koputus ikkunaan ja pääsemme keskustelemaan. Paikallinen kollegani ratin takana hoitaa puhemiehen tehtäviä, minulle jää tehtäväksi avata ikkuna ja kätellä neiti.
>> Iltaa, mitä sinä täällä yksin kävelet?
>> Iltaa. Kuinka te voitte?
>> Hyvin. Etkö pelkää kävellä täällä yksin?
>> Een. Keitä te olette?
>> Olemme työreissulla täällä. Mitä sinä täällä yksin teet?
Läheltä näkee, etteivät Priskan silmät puhuessa juuri liiku. Keskustelukin etenee parhaimmillaan kuin toisinaan sähköpostissa, jossa esitetyt kysymykset ja saadut vastaukset eivät kohtaa. Lopulta kaartelu on tehnyt tehtävänsä ja meistä on saatu riittävä selvyys eli emme edusta virkavaltaa tms. ja meissä voi olla asiakkuuspotentiaalia.
>> Minun nimeni on Priska.
>> Mistä päin tulet?
>> Zimbabwesta, Bulawayosta. Olen työtön opettaja ja tulin Botswanaan töihin.
Seuraa pitkähkö kertomus kotimaan ongelmista ja Robert Mugaben hallinnosta. Kaikki kuulostaa valitettavan tutulta. Sen jälkeen keskustelu taas etenee nopeasti olettamaamme suuntaan:
>> Nyt olen palaamassa takaisin kotiin.
>> Mitä nyt teet työksesi?
>> Olin siivoojana. Mitä te täältä etsitte? Etsittekö ystävää?
Tässä vaiheessa puhemiehemme vie keskustelua hieman liian lujaa vauhtia eteenpäin. Tai ehkä tunne kovasta kyydistä johtuu siitä, että olen hänen ja Priskan välissä. Meidät kutsutaan drinksuille ja jatkoille, kunnes alueelta kotoisin oleva kollegani ’vetää käsijarrusta’.
Toivottamme hyvää illanjatkoa Priskalle. Hän tarjoaa vielä puhelinnumeroaan, ja kertoo samalla nykyisen asuinpaikkansa sijainnin Kazungulassa. Ilmeisesti sanonta ’yrittänyttä ei laiteta’ tunnetaan hänenkin ammatissaan, ja hän ei enää olekaan kotimatkalla Zimbabween. Poistumme ja hän jää kolaamaan rekkajonoa eteenpäin.
Saamamme kuva vastaa pitkälti julkisuudessa esitettyä. Prostituoitujen ’tiedetään’ tulevan ulkopuolelta, erityisesti Zimbabwesta. Julkisuuden kuvaa alleviivaavat kauhukertomukset ihmiskaupan karmeista ääritapauksista, kuten takavuosina rekalla Botswanaan tuodusta konttikuljetuksesta, jossa kuormana olleet lähes 20 nuorta naista olivat tukehtuneet kuljetuksen aikana. Kuljettaja yritti peittää jälkensä hävittämällä ruumiit puskaan, mutta jäi teostaan lopulta kiinni. Kuvaa ulkopuolelta tuodusta ongelmasta alleviivasi se, että myös rekka ja kuljettaja olivat Zimbabwesta.
Samoin Kazungulassa ihmiskaupan nähdään pyörivän ulkomaalaisten voimin; sekä asiakkaiden eli rekkamiesten että prostituoitujen nähdään tulevat lähimaista, erityisesti Zimbabwesta ja Sambiasta. Jotkut näkevät että myös ulkomaiset matkailijat käyttävät prostituoituja ja lisäävät seksikauppaa alueella. Toisaalta tutkimushaastatteluissa selviää, että myös paikallisesta kylästä moni työtön nuori motswana nainen hakee parannusta elintasoonsa – rahaa uuteen puhelimeen, vaatteisiin ja koruihin – rekkajonosta. Osin sen seurauksena alueen HIV/AIDS -tilastot ovat korkealla tasolla verrattuna moneen muuhun syrjäseudun kylään. Myös muualla Botswanan pohjoisosissa on havaittu sama muutos. Esimerkiksi luonnonsuojelualueille johtavien teiden rakentaminen ja sitä myötä lisääntynyt liikkuvuuden ja kausityöntekijöiden ilmaantuminen on nostanut joidenkin kylien HIV/AIDS -lukuja.
Pari iltaa myöhemmin näemme Priskan ohimennen uudelleen. Hän esittäytyy. Nimi on pysynyt samana, mutta tällä kertaa hän on töissä läheisessä baarissa tarjoilijana. Toisin kuin hän, emme ilmeisesti saaneet aikaan mieleenpainuvaa kokemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti