Eettistä Matkailua - Ethical Tourism?

Suomalainen matkailulehti pyysi minua listaamaan viisi kohdetta, joiden ”henkilökohtaisesti katson” olevan toiminnaltaan eettisiä ja täyttävän eettisen matkailun kriteerit. Paha tehtävä, sillä eettiselle matkailulle ja matkakohteelle ei ole olemassa yleispäteviä kriteerejä. Sen ongelman voi tosin ohittaa ja korvata henkilökohtaisella ja ajoittain joustavalla näkemyksellä eettisyydestä.

Toinen ongelma sen sijaan on periaatteellisempi: miksi matkailuun tulisi liittää ajatus eettisyydestä? Tyhmä kysymys kestävän ja yhteisöperusteisen matkailun tutkijalta, mutta voiko mikään matkailumuoto lopulta olla eettistä vai onko luonnonvarojen tuhlaaminen maiseman vaihtamisen, elämysten hakemisen tai muun ’travellauksen’ varjolla lähtökohtaisesti epäeettistä esimerkiksi suhteessa tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksiin ja kokemiin ympäristömuutoksiin. Ehkä mutta eroaako matkailu tässä suhteessa muista kulutuksen muodoista, kuten yksityisautoilusta, yökerhoista, kirjojen ostamisesta tai Intenetissä surffaamisesta - tuskin.

Ajatus matkailun eettisyydestä tai maailmaan parantavasta vaikutuksesta tuntuu hieman keinotekoiselta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen matkailuun pyrittiin Euroopassa liittämään eri kansakuntia yhdistäviä ja niitä lähentäviä ideologisia tavoitteita. Entisen vihollisen arkeen tutustuminen saattoi lähentää ihmisiä, mutta se(kään) ei estänyt seuraavaa maailmansotaa.

Palatakseni tähän päivään ja tuleviin; matkailun vaikutus esimerkiksi ilmastonmuutokseen on ilmeinen, joten miten eettistä minun tai matti meikäläisen matkailu esimerkiksi tänne eteläiseen Afrikkaan on vaikkapa Tuvalun saarella ilmastonmuutoksesta johtuvan nousevan merenpinnan kanssa taistelevien perheiden kannalta tai alta sulavan jään kanssa kamppailevien jääkarhujen näkökulmasta – etiikka kun ei koske yksin ihmislajia.

Eettiseen ja niin sanottuun vaihtoehtomatkailuun voi liittyä muitakin 'arveluttavia' piirteitä. Arveluttavia siksi, että vaihtoehtomatkailua ikään kuin myydään puhtaana massa- ja muun matkailun ongemista. Minustakin on esimerkiksi mielenkiintoista vierailla köyhissä kylissä ja slummeissa tai orpokodeissa, mutta taloudellisen tuen ohella on osin epäselvää millaisia sivuvaikutuksia matkailijoiden vierailuilla on paikallisyhteisöihin. Esimerkiksi täällä Botswanassa nuoret naiset ja tytöt kulkevat turistireittien varren kylissä minihameissa ja avonaisissa vaatteissa seuraten turistien pukeutumiskoodia – näin ainakin tutkijat asiaa selittävät. Itse en antaisi matkailulle tässä suhteessa näin suurta yksinoikeutta muutoksiin, sillä pienimmässkin kylässä jossa on sähköt on televisiokin. Silti matkailun osuutta ei voi ohittaa.

Pukeutumismallien ja tapojen muutos herättää kylissä sukupolvien välisiä ristiriitoja. Kulttuuristen kysymysten ja yhteisöjen toiminnan ohessa tulee muita haasteita. Samoja reittejä joita turistit käyttävät kulkevat muun muassa rekkamiehet lasteineen. Hieman yksinkertaistaen vähissä vaatteissa kulkevat nuoret saavat muita todennäköisemmin ehdotuksia, ja joskus taloudellinen houkutus ylittää järjen. Sen seurauksena pohjoisessa Botswanassa pahimmat HIV/AIDS tilastot tulevat eriyisesti matkailun käyttämiltä alueilta. Silti matkailijat – olivat he liikkeellä eettisesti tai muuten vaan – eivät suoraan ole vaikuttamassa ja vastuussa nousevista tartuntatilastoista esimeriksi Kasanessa ja Maunissa. Mutta eettinenkin matkailija tarvitsee päivittäisen pullotetun vetensä, saippuansa ja ruokansa yms., ja nämä hyödykkeet tulevat Botswanassa keskimäärin 80 prosenttisesti maan ulkopuolelta rekkalasteittain.

Samoin ns. slummimatkailun on havaittu lisäävän katulasten määrää. Koulussa istumisen sijaan turistien kolikoiden perässä juokseminen on antoisampaa. Se on luultavasti myös kivempaa. Vaihtoehto- ja vapaaehtoismatkailuun liittyvä ajatus ’matkaile ja maailma pelastuu’ ei välttämättä täytäkään kaikkia eettisyyden periaatteita kaikille. Toisaalta siitä ei voi olla pelkkää haittaakaan, että samalla kun ’täytyy matkailla’ niin pyrkii hyödyttämään kohdealuetta, paikallisia ihmisiä ja yhteisöjä ja jättämään niihin muutakin kuin roskansa.

Lopulta on kuitenkin hyvä tunnustaa yksikertaiset tosiasiat: matkailu on kuluttamisen muoto ja kuluttaminen sananmukaisesti kuluttaa. Se kohdistuu kulutusmuodosta riippuen lompakkoon ja 'naamaa' mutya aina lopulta ympäristöön. Näillä varauksilla ja ikään kuin viranpuolesta sain aikaan seuraavan listan, joka pyrkii kattamaan erilaisia ’kohteita’ erilaisille matkailijoille – jokaiselle pitäisi olla jotakin tarjolla. Alkuperäinen pyyntö oli toimittaa Top 5 lista, siitä tuli Down 6:

Kaoko Information Centre
Osoite: Opuwo, Namibia
Pienen tieto’keskuksen’ keltaisen päärakennuksen infrastruktuuri ja materiaalivirrat eivät ole suuresti rasittaneet ympäristöä, mutta sieltä saatava tietovirta on paikallisesti ja eettisesti latautunutta. Tietokeskuksesta saa informaation lisäksi opaspalveluja lähellä sijaitseviin ovahimba –kyliin, joissa vierailu tehdään isäntien ja emäntien ehdoilla.

Joiku-Kotsamo
Osoite: Saariselkä, Inari, Suomi
Paikallisesti omistettu ja toimiva safariyritys Suomen Lapissa, joka tarjoaa monikulttuurisesti ohjelmapalveluja ilman suuria vuotoja aluetaloudesta. Palveluja saatavissa saamenkulttuurista joogaan, porolla ja moottorikelkalla.

Wilderness Safaris
Osoite: eteläinen Afrikka, http://www.wilderness-safaris.com/index.jsp
Luksus ei voi olla eettistä? Wilderness Safaris työllistää noin 2 500 henkilöä, joista yli puolet tulee toimipisteiden lähikylistä. Useissa tapauksissa lähiyhteisöt ovat myös yrityksen vuokranantajia ja kumppaneita. Yritys toimii seitsemässä eteläisen Afrikan maassa. Monikansallisuuden taakkaa kevennetään yrityksen kehittämillä erillisohjelmilla, jotka tähtäävät lähiyhteisöjen ja erityisesti lasten ympäristökasvatukseen, HIV/AIDS ongelman hallintaan, ympäristötutkimukseen ja ilmastonmuutoksen ehkäisyyn.

Overwin Lodge / Ubombo Children’s Care Village
Osoite: Ubombo, Zululand, KwaZulu-Natal, Etelä-Afrikka
Vuonna 1924 rakennetussa talossa toimiva pieni majoitusyritys tarjoaa mahdollisuuden auttaa erästä Etelä-Afrikan synkimpien HIV/AIDS, työttömyys- ja malaria tilastojen vaivaamaa aluetta. Lupaa vastaan voit vierailla isäntiesi Dawn ja David Ironsin perustamassa hylättyjen tai orpojen lasten suojatalossa, josta ulos tullessasi olet muuttunut – tai jo sisään mennessäsi paatunut. Sosiaalipornoa? Ehkä, mutta avullasi on merkitystä. Lisäksi voit tukea muuta paikallista yritystyötoimintaa ostamalla kylässä valmistettua keramiikkaa ja perinteisiä asuja.

Oodi Weavers (Lentswe-la-Oodi Weavers)
Osoite: Oodin kylä, Botswana
Ruotsalaisen pariskunnan 1970-luvun alussa Kalaharin laidalle perustama osuuskunta, joka alun perin käynnistettiin tarjoamaan erityisesti yksinjääneille ja syrjäytyneille naisille työ- ja elinmahdollisuuksia. Osuuskunta myy käsitöitä ja samalla voi tutustua niiden valmistusprosessiin. Värikkäiden seinäryijyjen tuotto menee suoraan paikallisyhteisölle. Heja Sverige!

Lähikuppila
Osoite: löytyy lähes joka kunnasta, useimmista lukuisia
Eettinen matkakohde, elämys todelliselle vaihtoehtomatkailijalle, joka ei halua kuormittaa lentomaileilla tai autoilulla ilmakehää. Salaattipöytä todennäköisesti puuttuu, mutta hiukoessa valitse sametinpehmeä höyrymakkara, jonka lihapitoisuus ei nouse jauhopitoisuuden ohi. Näin vähennät ruuan tuotantokustannuksia ja ympäristökuormitustasi.


Viime mainittu saattaa näistä olla se eettisin. Yllättävää kyllä se voi myös olla ’kansainvälisin’. Ainakin sillä argumentilla – ’Tervetuloa kansainväliseen tunnelmaan’ - omaa mutta valitettavasti jo suljettua lähikuppilaani Kiimingissä vielä pari vuotta sitten mainostettiin. Eikä sen syrjäyttänyt kilpailija ole nimensä puolesta nurkkakuntainen, mutta kotoisaa olohuoneenjatketta Casasta(kaan) ei ole tullut. Nyt täällä on tyytyminen äänekkääseen ja rähjäiseen Tavernaan, joka onneksi myy tuotteitaan ulos kassiin, ikään kuin doggy baginä. Vuh!