Juoksee lasten ja koirien kanssa

Jotkin länsimaiset tavat, jotka otamme itsestään selvyyksinä, voivat täällä herättää lievää kummastusta. Lenkkeily on yksi niistä tavoista. Tosin monet terveellisistä elämäntavoista puhuvat ja niistä huolehtivat asiantuntijat tuntuvat olevan tuskallisen tietoisia siitä, että kyseinen tapa on meillä jo hiipuvaa kansanperinnettä. Suomea ei enää juostaisi maailmankartalle.

Olen asettanut täällä vaatimattoman 10 kilometrin viikkotavoitteen. Siitä selviää näissä olosuhteissa parilla lenkillä ja ilman auringonpistosta. Auringon laskiessa ilma on viilentynyt jo alle +30 asteen ja silloin saa myös juosta suht' rauhassa. Aamulla tai aikaisemmin iltapäivällä on useimmiten hieman liian kuuma, mutta siitä huolimatta silloin saa myös helposti seuraa.

Pääkaupunki Gaboronessa juokseminen kääntää lähinnä päitä. Silloin tällöin joku lapsi tai nuori lyöttäytyy juoksemaan mukana, viime kätisenä pyrkimyksenä juosta ohi. Syrjemmällä sen sijaan saa seuraa melko varmasti.

Olin pari yötä Francistownin lähellä pienessä kylässä ja kävin molempina päivinä lenkillä. Ensimmäisellä kerralla mukanani seurasi lapsilauma, jonka kompositio vaihtui matkan kuluessa; osan porukasta hyytyessä uusia tuli matkan varrelta mukaan. Meno oli äänekästä ja kaikilla tuntui olevan hauskaa, etenkin lapsilla ja menoa sivusta katsovilla kyläläisillä.

Toisena päivänä odotin hieman kauemmin iltaan, jotta lapset olisivat jo asettuneet koteihinsa. Siitä ei seurannut juoksurauhaa. Nyt sain juosta koirien kanssa. Ne kuitenkin onneksi pitivät etäisyyden, hiljaisuuden ja väsyivät juoksevaan valkoiseen mieheen nopeammin kuin lapset.

Yhtä kaikki; täällä perisuomalainen 'yksinlenkkeily' on lopulta sosiaalinen harrastus, josta ei selviä tervehtimättä ihmisiä ja ilman ajoittaista juoksuseuraa. Joskus saa muunkin kaltaisia kommentteja; miehiä kiinnostaa mihin valkoisella miehellä on kiire, nuoret neidit(?) ehdottavat ilmeisen leikillään päästä mukaan juoksemaan 'kotiin' tai hieman 'aikuisemmat' pyytävät "herätä minut huomenaamulla...". Kuten tunnettua, ystäviä - etenkään hyviä ystäviä - ei koskaan ole liikaa. Siitä huolimatta en itse ole varma päteekö tämä sanonta mukaan lyöttäytyvään lenkkeilyseuraan tai muihin ehdotuksiin. Mutta täytyyhän ainakin lapsilla ilonsa olla.