Ihmismieli tuntuu toimivan samoin Muurolassa ja Molepololessa; kevään tullen kuiva heinä kutsuu kulottajaa. Ei ole niin raihnaista vanhusta etteikö pitkän talven jälkeen selkä taipuisi kulottamaan. Ja yhtä yleismaailmallisesti tulella on taipumus karata. Täällä paloautot ujeltavatkin tiheään kevätsateita odoteltaessa.
Botswanassa kaupunkikulttuurin lyhyen historian haistaa savusta. Aamuisin maaseudun kylistä tuttu nuotion tuoksu ja savu nousee pääkaupunki Gaboronessakin. Keväisin se tulee pääosin pihamaiden lehtien pienimuotoisesta polttamisesta antaen aamuilmaan hailakan aromin. Mutta välillä kulottaja iskee kaupungissakin, kuten eilen illalla naapurissa. Ensin tuli valkeus joka ei kirkkaudessaan verhoja kunnioittanut, sitä seurasi palavan materiaalin pauke. Liekit löivät ylös ja sivulle aidan yli piharakennuksemme kattoon. Puutarhaletkulla kattoa valellessani naapuri huuteli pahoittelujaan: 'tarkoitus oli kulottaa heinät mutta tuli tarttui pihapuihin...'. Niinpä.
Yleismaailmallista sekin; tulen karatessa käsistä ei ole kulottajaa, joka ei syyttäisi olosuhteita - tuulen kääntymistä tai poikkeuksellista kuivuutta - itsensä sijaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
perimätieto kertoo, että kuolinvuoteeltakin on jokivaressa noustu, kun kulotuksen kutsu on kuulunut. terkkuja vävylle, anoppi
Joko sielä kotoikävä iski?
Pidä talo kosteana jotta et kärvenny. Täällä on ainoastaan pölyhiukkaset pöllynneet ja laatikot vaihtaneet paikkaa... paljon terkkuja Oulusta...t.Mira,Veera& Satu,Koho
Sisärenkaalla kuitenkin kulotukset toistaiseksi "jäissä", että ei vain leviä metsänreunaan. Onko mokoro lähtökuopissa, jos monsuuni tulee? Terveiset koko porukalle! t: timonyymi
Tässä sen näkee kommenttienkin perusteella - kulottaminen on sydämmen asia; joku taisi pari vuotta sitten jokivarressa kuolla sydänkohtaukseen kulottaessaan. Eli kädet irti tikuista. Ainakin Metsänreunassa...
Lähetä kommentti