Yliopistokulttuuri on kaikkialla pääpiirteissään samanlaista. Tutkimusta tehdään silloin kun opetukselta ja hallinnolta ehditään. Useimmiten ehditään liian vähän. Se miten opetus ja etenkin hallinto syö ajan vaihtelee melkoisesti. Kotosuomessa yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten väliset erot ovat tässä suhteessa marginaalisia kun vertaa eroa Botswanan yliopistoon, tämänhetkisen 'sapattivapaani' kotipesään. Henkilökuntanumeron ja -kortin saamiseksi saa käydä viidessä toimistossa - joista useimmissa kahteen tai kolmeen kertaan, mutta lopulta kuvalla, nimellä ja 'sabbaticant' statuksella varustettu kortti on kädessä vain reilun työpäivän sukkuloinnin jälkeen. Se on perimätiedon mukaan ennätys, sillä kukaan ei ole aiemmin saanut sekä henkilönumeroa että -korttia alle kahdessa viikossa - ei vaikka kaikissa toimistoissa virkailijat ovat ylitsevuotavan ystävällisiä.
Kannattaa siis olla kärsivällinen, istua, hymyillä ja käyttää vajavaista setswanan fraasivarastoa, sillä jos ei ole henkilönumeroa ja -korttia niin monet asiat, kuten tietoliikenneyhteydet, puhelin, kirjastokortti, virkistyspalvelut jne. jäävät odottamaan. Hallinto ottaa aina aikansa.
Kannattaa siis olla kärsivällinen, istua, hymyillä ja käyttää vajavaista setswanan fraasivarastoa, sillä jos ei ole henkilönumeroa ja -korttia niin monet asiat, kuten tietoliikenneyhteydet, puhelin, kirjastokortti, virkistyspalvelut jne. jäävät odottamaan. Hallinto ottaa aina aikansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti