Olen ajanut eteläisessä Afrikassa yli 30 000 kilometriä ja selvinnyt toistaiseksi ilman onnettomuuksia ja sakkoja. Tavoitteena on pitää sama tahti yllä. Näin siitäkin huolimatta, että Botswanassa on suhteellisen tiukka valvonta – tosin liikennekuri on sen sijaan suomalaiseen verrattuna höllempi. Se on sinällään hyväkin asia, sillä vaikka hieman ajaisi tai parkkeeraisi ’väärin’ niin siihen ei kiinnitetä kanssa-autoilijoiden taholta kohtuuttomasti huomiota.
Tutkien ja pakollisten tievalvontapisteiden – joissa pysäytettäessä tulee näyttää paperit ja joskus hieman keskustella konstaapelin kanssa – lisäksi liikenteessä näkyy paljon poliisiautoja. Onkin todennäköistä, että jos puhuisi aamulla yliopistolle ajaessaan autossa kännykkään muutaman kilometrin matkan niin näkisi kohta vilkkuvia sinisiä valoja taustapeilissä. Tuttavani täällä pysäytettiinkin kännykkään puhumisesta ratissa. Maksun (noin 20 euroa) hetkellä käteistä ei löytynyt riittävästi. Konstaapeli otti kylmän rauhallisesti puhelimen pois ja pyysi hakemaan sen kamarilta sitten kun käteistä on riittävästi.
Myös Etelä-Afrikassa liikennevalvonta pelaa. Matkalla Gaboronesta Pretoriaan (noin 350 km) näkee usein yli puolenkymmentäkin tutkarysää. Ero Botswanaan tulee kuitenkin esiin kun tulee sakotuksen hetki. Samainen tuttavani jolla on tapana puhua puhelimeen ratissa myös ajaa ilmeisen usein ylinopeutta. Se ei sinällään ole poikkeuksellista näillä teillä. Hän vaan on sattunut viime kuukausina jäämään useamman kerran kiinni siitä. Ja joka kerran Etelä-Afrikassa poliisi on ehdottanut ’listahinnan’ sijaan maksua ohi kirjanpidon, toisin sanoen ehdottanut lahjusta maksettavaksi. Sillä tavalla esimerkiksi 70 euron sakko muuttuu 10–20 euron kuitittomaksi suoritukseksi.
Botswanassa sakoista ei ainakaan tarinoiden mukaan selviä muuten kuin maksamalla se mitä pitääkin, ja maksusta saa kuitin. Sen sijaan Etelä-Afrikassa sakoista neuvottelemisesta ja selviämisestä kuulee monia kutkuttavia tarinoita. Kyseinen tarinaperinne on vahvasti rodullistunutta. Tarinoiden luonne vaihteleekin riippuen siitä onko kertoja valkoinen vai musta ja oliko konstaapeli valkoinen vai musta. Usein juuri lopputulosta (oli se sitten kertojan kannalta myönteinen tai kielteinen) ikään kuin selitetään mainitsemalla esimerkiksi, että kyseinen ”konstaapeli oli valkoinen”.
Samainen ’sakottaa – ei sakota vaan ottaa mieluummin lahjuksen’ ero Botswanan ja Etelä-Afrikan välillä ilmenee myös Transparent Internationalin ylläpitämästä maakohtaisesta korruptiolistauksesta. Botswana on vuoden 2008 listalla sijalla 36 ja ohittaa tässä suhteessa esimerkiksi monia EU maita. Tosin niin tekee sijalla 54 majaileva Etelä-Afrikkakin! Se panee miettimään miten asiat ovat esimerkiksi 70. sijan tuntumassa olevien Romanian ja Bulgarian poliisilaitoksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti