Lisää liksaa - tai ainakin sama määrä kuin ennen

Lukuvuosi alkoi kuumissa merkeissä, mutta nyt en viittaa ilmanalaan. Lämmin tai kuuma sää alkaa olla lähtökohtaisena oletuksena, ja kun joulun jälkeen parina aamuna mittari oli ’reilusti’ alle 20 astetta niin ymmärsin, että se on villapaita- ja pipokeli. Ainakin paikalliset pukeutuvat niihin melko nopsasti. Joku jopa laittaa talvisaapikasta jalkaan.

Lukuvuoden alun kuumuus yliopistolla oli toista luokkaa. Siirtyessäni kohti luentosalia tiedekunnan pääovea lähestyi reilu satapäinen joukko nuoria ihmisiä banderollit yllä ja megafoni käynnissä. Joku ’aikuinen’ yritti pitää ovea hetken kiinni, mutta äänekäs joukko vyöryi ala-aulaan ja paikalla olleet kaksi vartijaa etsivät kuumeisesti kättä pidempää… eli kännyköitään.

Vartijoiden katsellessa toisiaan ja huutaessa puhelimeen joukko vyöryi sisään ja ohi laulaen. Samalla luentosalien pääovista ja etenkin takaovista vilisti opiskelijoita ulos juosten kuin viimeistä päivää. Kollegani Mr. Shunda oli juuri pitämässä luentoa kun tiedekuntaan sisään tullut joukko täytti hänen luentosalinsa. Sitä ennen hän ihmetteli mihin omat opiskelijat oikein ryntäävät pää kolmantena jalkana: ’olemmeko me Gazassa’ hän huuteli opiskelijoiden perään kädet pystyssä, tietämättä mistä on kyse. Luentosali tyhjeni nopeasti ennen kuin laulava ja tanssiva joukko täytti lehterit.

Lakko! Opiskelijat olivat menneet lakkoon. Syynä olivat valtion maksamattomat opiskelijatuet. Maksamattomuus ei kuitenkaan kohdistunut tasaisesti kaikkiin opiskelijoihin; vain kursseja reputtaneet eli huonosti menestyneet eivät saaneet tukea täysmääräisesti. Siinä sitä karsitaan jyviä akanoista, ei ihme että kyseiset opiskelijat eivät olleet tyytyväisiä darwinilaiseen hallintomalliin. Sen sijaan hyvin menestyneet opiskelijat olivat edellisillan lakkokokouksesta huolimatta tulleet luennoille, mutta ymmärsivät nyt jousta saleista ulos ennen kuin jäisivät kollegoidensa ’alle’. Parempi osittaa ’solidaarisuutta’ myöhään kuin ei milloinkaan.

Lakkoilevien opiskelijoiden joukko näytti nauttivan toiminnasta nauraen, laulaen ja tanssien. Lakon toimintastrategiana oli luentojen keskeyttäminen valtaamalla salit ja sitä kautta tyhjentämällä ne siellä istuneista opiskelijoista. Luennoitsijat saivat rauhassa katsella ja kuunnella menoa. Joukon siirtyessä salista toiseen etunenässä kulkevat pitivät palopuheita megafoniin. Lopulta alle tunnin kuluttua sisääntulosta äänekkäästi lakkoilevien opiskelijoiden joukko päätti poistua rakennuksesta ja marssia opetusministeriön eteen osoittamaan mieltään.

Hieman myöhässä alkaneilta luennoiltani puuttui vain yksi opiskelija; hän joka oli reputtanut syksyllä yhden tai kaksi kurssia. Ironista tässä on se, että reputtamisen syynä oli lapsen saaminen. Nyt yksinhuoltajana hän olisi etunenässä tarvitsemassa tukea.