Monikulttuurisuuden yhteisiä haasteita

Olen ollut hieman epätietoinen mitä yleisesti käytetty termi monikulttuurisuus oikein tarkoittaa. Sen tiedän, että se on yliopistollinen oppiaine ja kasvavan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kohde. No tämä ei vielä kerro asiasta paljon 'ulkopuoliselle'.

Termillä tunnutaan viitattavan, ainakin Suomessa, maahanmuuttajiin ja etnisiin 'erityisryhmiin'; serbeihin, albaaneihin, 'afrikkalaisiin', 'venepakolaisiin', venäläisiin jne. Viittauksen sävy pyrkii olemaan myönteinen, mutta samalla se on erontekoja ja hierarkioita täynnä; puhe on enemmän painottunut meistä erottuvien ryhmien tunnistamiseen ja rajaamiseen kuin yhtäläisyyksien ja vuorovaikutuksen etsimiseen. Lisäksi englantilaisten tai jenkkien yhteydessä harvemmin puhutaan monikulttuurisuudesta, vaan termi on varattu ikään kuin ’kulttuurisesti tai muuten vaan meistä heikommille tai erikoisemmille ryhmille’; marimba on monikulttuurista, syntetisaattorimusiikki ei ole.

Täällä Botswanassa monikulttuurisuudesta ei terminä juuri puhuta. Maan etniset ryhmät toki tunnistetaan ja esimerkiksi kielelliseen monimuotoisuuteen tai sen kouluopetuksellisiin ongelmiin kiinnitetään ainakin hallinto- ja tutkimuspuheessa huomiota. Sen sijaan tänne töihin tulevalle eteen levittyvä ’monikulttuurisuus’ jää vaille alleviivausta. Yliopiston ainelaitoksella työkavereinani on batsawanoiden lisäksi zimbabwelaisia, tansanialaisia, lesotolainen, intialainen ja sambialainen sekä botswanalaisia etnisiä ryhmiä kuten kalangoja. Naapurilaitoksilla vastaan tulee muun muassa ghanalaisia, nigerialaisia, bangladesilaisia, pakistanilaisia, malawilaisia, brittejä, hollantilaisia ja puolalaisia. Harvemmin kukaan kuitenkaan juuri alleviivaa tarvetta monikulttuurisuuteen ja erilaisuuden ymmärtämiseen, mutta silti asioita hoidetaan yhdessä, käytännön vuorovaikutuksessa ja eroja jotakuinkin kunnioittaen. Ilmeisesti tämä on sitä monikulttuurisuutta?

Käytännön - 'arjen' - monikultuurisuus ei silti tarkoita, ettei eri kulttuurien välisiä eroja huomioida ja suhteita ahkerasti pohdita jos aihetta katsotaan ilmaantuneen. Kasvava rikollisuus pistetään zimbabwelaisten ja maassa vierailevien eteläafrikkalaisten tsothien piikkiin, maan taloutta tuntuvat pyörittävän ulkomaalaiset firmat ja omistajat, paremmat hyvin palkatut työpaikat menevät Botswanan yliopiston tutkimuksen (ts. tutkijan) mukaan ulkomaalaisille asiantuntijoille, epäeettisen hallintokulttuurin ja korruption ilmaantuminen johtuu länsi- ja itäafrikkalaisten menettelytapojen yleistymisestä jne. Toisaalta myös batswana -nuorison tavat ja käyttäytyminen ovat muuttuneet huonompaan suuntaan; enää ei edes tervehditä asianmukaisesti tai kunnioiteta muita ihmisiä, ei etenkään varttuneempaa väkeä. Ja kaikki edut ja pelit halutaan heti.

Jotenkin tämä kuulostaa tutulta.