Jälleen on se kiireisin aika lukukaudesta: tenttiperiodi. Opiskelijat ovat hermostuneen epävarmoja ja epätietoisia kaikesta, mutta viime lukukauteen verrattuna lähikollegat ovat yllättävän rauhallisia. Uusi matkailun laitos päätti hallinnoida itse tenttinsä, jolloin epävarmuuden, kiireen ja byrokratian ilmapiiriä luonut keskitetty yliopiston tenttitoimisto ei ole päässyt häiritsemään valmistautumista. Ainoa itsenäisyydestä aiheutunut lisätyö on ollut tenttikysymysten kopiointi ja vastapaperien hankinta.
Vastuu tenttiprosessin onnistumisesta luonnollisesti myös siirtyi laitokselle, mutta niin se on käytännössä vaikka hyödyntäisi tenttitoimistoa. Viime lukukauden luentojeni tentistä puuttuivat kysymyspaperit. Tenttitoimisto unohti toimittaa ne saliin. Siinä ei auttanut selitellä ’kenen syy’ ja levitellä käsiään, vaan oli juostava paperit ko. toimiston suurelta pöydältä, jotta opiskelijat saisivat kurssinsa päätökseen ajallaan. Onneksi kysymykset sentään oli kopioitu valmiiksi.
Itsenäisesti hallinnoituihin tentteihinkin voi toki sisältyä ’normaalia’ dramatiikkaa, sillä tenttiperiodi saa aikaan henkistä ja fyysistä painetta, joka joskus purkautuu yllättävillä tavoilla varsinaisessa tenttitilanteessa. Kurssini tentissä, joka minun tuli luennoitsijana valvoa yhdessä ennalta sovitun kollegan kanssa, yksi opiskelijoista alkoi pidellä päätään ensimmäisen puolituntisen jälkeen. Lopulta silmiä alkoi ilmeisen selvästi kirveltää, seurasi itkua ja käsi nousi ylös. Kyseessä oli migreenikohtaus, jonka seurauksena opiskelija kertoi menettäneensä näkökykynsä. Protokollan mukaan kysyin haluaako hän keskeyttää tentin… Hän ei varsinaisesti vastannut kysymykseen vaan kertoi ettei näe mitään. Totta, tyhmä kysymyshän se oli ja tulkitsin äkillisen kyvyttömyyden nähdä haluksi keskeyttää tentti. Talutin hänet salin ovelle, josta hänet vietiin yliopiston terveysklinikalle. Myöhemmin iltapäivällä sain klinikalta kirjeen, jossa todettiin opiskelijan olevan kyvytön opintoihin kyseisenä päivänä. Syytä ei kerrottu. Uusintatenttiin siis.
Terveyden äkillisen horjumisen lisäksi tenttitilaisuuksia vaivaa pyrkimys lunttaukseen. Esimerkiksi kännykät pyydetään jättämään sekä kirjallisissa että suullisissa ohjeissa laukkuihin tai valvojan pöydälle. Siitä huolimatta niitä saa kerätä tentin aikana pois. Opiskelijat räpläävät niitä ’salaa’, ja on vaikea sanoa mistä puhelimen käytössä on kulloinkin kyse. Ohjeiden mukaan opiskelija, jolla on kännykkä hallussaan tentin aikana tulisi automaattisesti hylätä. Se kuitenkin tuntuu hieman kovalta ratkaisulta. Tosin säännöt ovat kaikille selvät, joten kännykkäänsä tentissä käyttävä opiskelija tietää ottavansa riskin.
Silloin tällöin löytyy myös lunttilappuja. Paras kuulemani tapaus on viime vuodelta. Tenttivalvojat huomasivat varttuneemman opiskelijan käyttäytyvän hieman epäilyttävästi. Suuressa tiiviissä salissa he eivät päässeet aivan opiskelijan tuntumaan, mutta tentin loputtua he lähestyivät vastauspaperiaan palauttavaa opiskelijaa, joka huomasi tilanteen kehittyvän epämiellyttävään suuntaan. Opiskelija sujautti taskussaan olleen pienen paperinpalan suuhunsa ja alkoi jauhaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti