Yliopisto on monisatavuotiseksi ja usein norsunluutorniksi rinnastetuksi instituutioksi varsin notkea. Joka vuosi tuntuu tulevan eri tasoisia ja tavoitteisia rakenteellisia muutoksia, joiden suunnittelu ja toteuttaminen vievät enenevässä määrin aikaa itse ydintehtäviltä; tutkimukselta ja siihen perustuvalta opetukselta. Kuten Suomessa myös Botswanassa yliopistoihmiset muistelevat kaiholla menneitä aikoja, jolloin riitti että hoiti opetuksensa ja julkaisi. Nyt kaikesta tulee pitää kirjaa ja osata raportoida tekemisensä 'oikein' sekä kehittää osaamistaan ja toimintaansa siten, että se tukee organisaation strategisia kehityssuuntia. Ja joka vuosi pitää tehdä edellistä enemmän ja paremmin.
Botswanan yliopistossa yksi keskeinen kehityssuunta on kansainvälistyminen. Se kuulostaa suomalaiseen korvaan tutulta. Tavoitteena on tutkimuksen ja opetuksen laadun kehittäminen. Jälkimmäisen kautta pyritään siihen, että lähitulevaisuudessa tutkinto-opiskelijoista kymmenen prosenttia olisi ulkomaisia opiskelijoita. Samalla yliopiston kokonaisvetovoima kasvaisi; nykyisten 12 000 opiskelijan lisäksi vuonna 2015 kampuksella olisi noin 6 000 opiskelijaa lisää ja henkilöstön määräkin nousisi nykyisestä 700 yli 1 000 tutkijaan.
Samoin kuin meillä myös täällä kansainvälistymisen toteuttamiseen ja ’kaikkinaisen’ laadun varmistamiseen on valjastettu uusittu palkkajärjestelmä, tutkimusrahoituksen sisäiset arviointi- ja raportointiprosessit sekä opetusohjelmien kehittäminen. Toiminnan parantamiseen on valjastettu kansalliset sivistyspäämäärät, kuten rakentaa Botswanasta tietoyhteiskunta vuoteen 2016 mennessä, mutta yliopistohallinnon tavoitteiden tausta on myös raadollisempi. Aiemmin Botswanan yliopisto oli maan ainoa organisaatio, joka tarjosi yliopistotasoisia tutkintoja, mutta nykyisin monet afrikkalaiset ja erityisesti eurooppalaiset yliopistot tarjoavat pääosin etäopetukseen pohjautuvia tutkintoja. Lisäksi Botswanaan on rantautunut muutamia ulkomaisten yliopistojen filiaaleja ja maa on myös kehittämässä toista omaa yliopistoa - Botswana International University of Technology and Science (BIUST) - pääkaupungin ulkopuolelle. Tämän päälle lähellä Etelä-Afrikassa tarjotaan kilpailukykyisiä tutkintoja.
Botswanan yliopisto on vastannut olemassa olevaan kansainväliseen ja orastavaan kotimaiseen kilpailuun kehittämällä palkitsevampaa palkkajärjestelmää. Aivovuoto yliopistolta elinkeinoelämän palvelukseen on ollut rajua ja professuureihin ja varttuneempien tutkijoiden virkoihin on ollut viime vuosina vaikea löytää kiinnostuneita paikallisia hakijoita. Tässä suhteessa Zimbabwen kriisi on ollut onni onnettomuudessa, sillä se on tuottanut maahan päteviä pätkätyöläisiä. Jatkossakin virkojen täyttötilanne saattaa pysyä samana, sillä en ole tavannut vielä ketään, joka olisi muutama vuosi sitten käyttöön otettuun palkkiojärjestelmään tyytyväinen – suomalaiseen yliopistojen uuteen palkkajärjestelmään sentään osa kollegoista on nykyään ilmeisen tyytyväisiä. Toisin kuin täällä liksaa on tullut lisää ja siihen voi vaikuttaa tekemistensä kautta.
Botswanan yliopistossa pyritään parantamaan olemassa olevia koulutusohjelmia kansainvälisten arviointien kautta. Samalla laajennetaan opetustarjontaa ja yksiköitä. Pääkampukselle Gaboronessa ollaan parasta aikaa rakentamassa teknillistä ja lääketieteellistä yksikköä, ja Mauniin ollaan sijoittamassa Botswanan yliopiston suurta kakkoskampusta. Samalla luodaan ’school –järjestelmä’ ainelaitosten ja tiedekuntien väliin. Jotta rakenteellinen muutos ei olisi liian yksinkertainen samalla pyritään paitsi yhdistämään olemassa olevia ja luomaan uusia ainelaitoksia myös vähentämään tiedekuntien määrä nykyisestä seitsemästä viiteen. Tämän päälle kehitetään yliopistollisia monitieteisiä tutkimuskeskittymiä ja avainaloille tutkimusinstituutteja. Uusia johtajien ja päälliköiden paikkoja onkin usein auki yliopistolla.
Kaikki tämä sekavahko tohina tuntuu tutulta Suomesta. Ainoa keskeinen elementti mikä täkäläisestä keskustelusta näyttäisi puuttuvan on yliopistojen yhdistämistarve. Ehkä siihenkin päästään lähitulevaisuudessa, kunhan BIUST on saatu ensin jaloilleen. Lisäksi tarvittaneen yksi opetusministeriön virkamiesvierailu Botswanasta maahan, joka tunnetaan Nokiasta ja Pisa tuloksistaan (sekä kouluampumisista), tai satunnaisen virkamiehen osallistuminen kansainväliseen hallintoseminaariin, jossa suomalainen kollega esitelmöi taannoisista saavutuksistaan korkeimman opetuksen ohjauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti